TOTTELEVAISUUDEN MOTIVAATIO - PAKOTUKSEN RUOSKA?
Kysymys on, miksi meidän pitäisi totella Jumalaa? Mikä motiivi meillä on totella Jeesusta? Laajennettu kysymys, miksi osallistua seurakunnan toimintaan ja lahjoittaa aikaasi ja energiaasi? Siinä pitäisi olla kaksiosainen asema. Osittain rakkaus ja osittain Pyhä Henki. Muita vaihtoehtoja kutsutaan luultavasti velvollisuudeksi, vastuuksi ja muiden uskovien, ystävien ja ei vähiten pastorin odotuksiin. Mutta nämä vaihtoehdot näyttävät tuottavan uupumusta, alaspäin suuntautuvan kierteen, jossa ihmiset jättävät masentuneena seurakunnan osallistumisen ja pahimmillaan uskon ja itse Jumalan.
Kaikilla uskonnoilla paitsi kristinuskolla on tottelemisen motiivi yrittää ansaita pelastuksen, kerätä pisteitä Jumalan edessä ja tavallaan miellyttää Jumalaa tekojen kautta ja toivoa pääsevänsä lopulta taivaaseen. Mutta meillä Jeesuksen opetuslapsilla on itse asiassa tai pitäisi olla täysin erilaiset motiivit.
Jeesus sanoo Joh.14:15: “Jos te rakastatte minua, te pidätte minun käskyni”. Hieman alempana jakeessa 23 luetaan myös: "Jos joku rakastaa minua, hän pitää minun sanani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme hänen luokseen asumaan"...Rakkaus ja tottelevaisuus näyttää selvästi kuuluvan yhteen.
Jumala toisaalta ehdottomasti rakastaa meitä. Hän todisti sen kuolemalla puolestamme. Room.5:8: "Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän sijastamme, kun me vielä olimme syntisiä". Mutta todellinen rakkaussuhde on siis "kaksisuuntainen", molemmat osapuolet rakastavat toisiaan. Jos katsomme, miten miehen ja vaimon välillä on tai pitäisi olla. Molemmat rakastavat toisiaan ja haluavat viettää aikaa yhdessä. Kun olimme vasta rakastuneita asetimme rakastamamme ihmisen etusijalle ennen kaikkea muuta, ennen muita ihmisiä ja askareita. Siellä missä rakkaamme oli, halusimme olla, mitä rakkaamme halusi tehdä, teimme. Ja siten ajatukset kääntyvät Jumalan valtakuntaan, kirkkoon ja seurakunnan toimintaan…
Miksi Jumala loi ihmisen? Pelkäävälle robotille, joka tottelee kauhuissaan paetakseen helvettiä? Ei, Jumala halusi perheen, jossa kaikki rakastavat vapaasti. Rakkaus ei toimi pakon alla. Et voi sanoa: "Rakasta minua tai hakkaan sinut". Siksi ihmiselle annettiin vapaa tahto ja tietoisuus voidakseen valita hyvän tai pahan, valita rakkauden tai itsekkyyden. Me tottelemme Jumalaa, koska rakastamme Jumalaa, haluamme miellyttää Jumalaa, koska olemme intohimoisesti rakastuneet Häneen. Haluamme palvella seurakunnassa, tässä "Jumalan talossa" vapaasta tahdosta ja rakkaudesta.
2 Kor.5:14-15: "Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: Yksi on kuollut kaikkien puolesta, siispä kaikki ovat kuolleet. Hän on kuollut kaikkien puolesta, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on heidän tähtensä kuollut ja noussut ylös"...Tässä luettiin, että "Kristuksen rakkaus" vaati meitä. Joten tällä kertaa ei oma rakkautemme, vaan Jumalan rakkaus meissä tulee tottelevaisuuden liikkeellepanevaksi voimaksi. Room.5:5 sanoo "Mutta toivo ei tuota pettymystä, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu". Mikä valtava Armo! Jumala antaa meille rakkautensa Pyhän Hengen kautta, jotta me, jotka ovat täynnä tätä Jumalan ja Kristuksen rakkautta tottelemme Herraa! Oma rakkautemme Jeesusta kohtaan ajaa myös meitä, kuten Jeesus sanoi "Jos rakastat minua"...
Ef.5:16-19: "Käyttäkää aikanne oikein, sillä nämä päivät ovat pahoja. Sen tähden älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto. Älkää juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä, puhuen toisillenne psalmein, kiitosvirsin ja hengellisin lauluin. Laulakaa ja soittakaa sydämestänne Herralle”…Siinä luettiin, että täyttykää Pyhällä Hengellä, mikä on siis ratkaisu Herran tahdon ymmärtämiseen ja tottelemiseen, ja pyhitykseen ja hengelliseen toimintaan yleensä. Hengen täyttymys on siis myös liikkeellepaneva voima totella Jumalaa. Mitä tapahtuu, kun olemme täynnä Jumalan läsnäoloa, Pyhää Henkeä? No, tunnet Jeesuksen sydämen kadonneiden puolesta, kuulet Jeesuksen sydämen sykkivän naapuriesi, työtovereiden, kaupungin ihmisten puolesta. Haluat auttaa seurakuntaa monin eri tavoin, jotta Jumalan valtakunta voi levitä ja kasvaa, "jotta taloni täytyisi" kuten Jeesus sanoi.
Kuten Apostolien teot 1:8 sanoo: “Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne, ja te tulette olemaan minun todistajani". Pyhä Henki täyttää sinut, kyllä, ajaa sinut tottelevaisuuteen, lähetystyöhön ja tekemään muita asioita, kuten rakas Herrasi haluaa.
"Hedelmästään puu tunnetaan", sanoi Jeesus. Ja kuten Joh.15:5:ssä sanotaan, jossa Jeesus sanoo: “Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, kantaa paljon hedelmää, sillä ilman minua te ette voi tehdä mitään”...
Kun olemme ikään kuin yhdistettynä Pyhän Hengen kautta "Jeesuspuuhun", olemme viinipuun oksia, jotka juovat Hengen eläviä virtoja. Silloin saamme automaattisesti Hengen hedelmän, muun muassa uskollisuus eli tottelevaisuus. Hengen täyttyminen tuo välittömän seurauksen tottelevaisuus! Eikä tämä tottelevaisuus tapahdu lainkaan omassa voimassamme, ei, se on Jumalan voima ja kyky, joka vaikuttaa meissä ja meidän kauttamme, sillä "kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne, te saatte voiman ja tulette minun todistajiksini".
Tottelevaisuuden liikkeellepaneva voima on siis rakkaus ja Pyhän Hengen täyttymys. Ja siten voidaan todeta, että ruoskaa ei tarvita, ei uupumusta, eikä omia voimia tarvita. Jumala hyvyydessään ja armossaan antaa sen, mitä me tarvitsemme että voisimme totella Häntä.
JOULU monikulttuurisessa yhteiskunnassa!
Joulua on vietetty satojen vuosien ajan Suomessa. Se on kehystetty kristillisellä sisällöllä, vaikka kaupankäynti ja joulupukki ovat ottaneet yhä enemmän tilaa viime vuosikymmeninä. Onhan myös maahanmuuttajat luonut tilaa täysin erilaisille perinteille. Suomi näyttää hermostuneena katselevan juuri sitä monikulttuurista paradigmaa, jota se haluaa nyt antaa kantaa eteenpäin yhteiskunnan rakentamisessa. Siksi ei haluta olla ristiriidassa näiden muiden perinteiden tai uskontojen kanssa. Silti ihmiset yleensä haluavat kääntää sydämensä takaisin alkuperäiseen jouluun. Kuinka kylmä ja kova joulu olisikaan ilman Jeesuksen Vapahtajan sisäistä ydintä, jonka syntymää juhlitaan maailmanlaajuisesti?
Jos vierailemme näiden muiden perinteiden kotimaissa, he eivät ole lainkaan vaatimattomia
heidän omassa perinnössä, perustassa, jolle heidän yhteiskuntansa on rakennettu. Päinvastoin, he antavat ylpeänä oman perinteensä, uskonnon nousta etusijalle ja esimerkiksi kristinusko tuskin saa edes olla takapenkillä. Emme ole varsinaisesti rasisteja, jos osoitamme jouluna lipussa olevaa ristiä tai Jeesusta. Kristinusko on peruste johon suomalainen yhteiskuntamme on rakennettu. Monikulttuurinen yhteiskunta ei saa tarkoittaa, että vähemmistöjen kunnioittamisen pitäisi kieltää enemmistön. Tällaisella ajattelulla ei ole historiallista näyttöä onnistuneesta yhteiskunnan rakentamisesta.
Uskon myös, että vähemmistöt kunnioittaisivat oikeuttamme säilyttää se, mikä on antanut meille rauhan ja menestyksen Suomen hyvinvointiin, kansankodin kehityksessä viimeisen kahden vuosisadan aikana. Juhlitaan siis rohkeasti ja ylpeänä Vapahtajan Jeesuksen syntymää, hänen, joka myöhemmin kantoi kaikki syntimme ristin puulle, antaen meille anteeksiannon ja rauhan, sovinnon ja iankaikkisen elämän. Toivoa, uskoa, jota me kaikki perinteistä ja taustasta riippumatta todella tarvitsisimme tänä yhä enemmän järjettömän vaikeina aikoina. Anna Joulun kirkkaan, lämpimän viestin jälleen kerran karkottaa pimeyden ja luoda rauhaa taloon ja kotiin, yhteiskuntaan ja koko Suomeen. Iloitsen Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kauniissa, talvisessa maassamme.
Kuolema?
KUOLEMA! Harvat ihmiset haluaa puhua tai lukea kuolemasta, jos sitä on hieman "normaali". Asiaa pyritään täysin unohtaa ihan siihen asti kunnes kuolema koputtaa ovelle, tavalla tai toisella. Mutta "elintärkeä" aihe tämä on. Sillä ei kukaan meistä voi vältää kuolemaa, se odottaa meitä nurkan takana, ja voi ilmaantua yhtäkkiä ja odottamatta, todellakin ei-toivottuna. Et voi paeta sitä, välttää tai ohittaa sitä. Sinä kertakaikkiian kuolet ennemin tai myöhemmin.
Miten se tapahtuu? Olen seurannut useita ihmisiä "viimeisellä matkallaan", huolehtinut heitä elämän lopussa, se on osaa minun ammattia, teen tilapäisiä yötuureja vanhainkodeissa. Kuolemia on erilaisia, toiset vetää viimeisen hengenvetonsa rauhallisesti, rauhassa, kyllä, jopa hymyillen, toiset taas äärimmäisessä ahdistuksessa ja kuoleman pelossa ja kauhussa.
Fyysisesti sydän antaa periksi, siitä tulee aivan viimeinen sydämenlyönti ja sitten viimeinen hengenveto, eikä verenkierto hapen ja glukoosin kanssa pääse aivoihin, joiden toiminnot siksi lakkaavat ja fyysinen tajunta sammuu. Keho alkaa kylmentyä ja lihakset rentoutumaan, jäykkyys tulee myöhemmin. Ja on havaittavissa, että ruumis on tyhjä, jotain on lähtenyt tästä ruumiista, ainoastaan kuori on jäljellä.
Kristittynä uskon, että ikuisuus on asetettu ihmisten sydämiin, siksi kuoleman lopullisuus ja ihmisen olemasta lakkaaminen tuntuu järjettömältä ja mahdottomalta. Ja niin se onkin, olemme ikuisia olentoja, kysymys on vain siitä, meneekö kristillisestä näkökulmasta "hissi ylös vai alas", missä sielu viettää ikuisuutensa. Sielu on siis personaalisuus, se "sinä", sinun persoonallisuutesi kaikkine erityispiirteineen, tunteineen ja ajatuksineen. Mutta, jatketaan tätä kuoleman aihetta, miten haluamme kohdata sen? Emme voi valita milloin, voit kuolla tänään tai 10, 20 tai ehkä 40 vuoden kuluttua, luultavasti aikaisemmin niin kuin maailma näyttää olevan. Ajattele kuinka herkkä elämä on; joka sekunti sydämesi täytyy lyödä ja hengität sisään ja ulos ympäri vuorokauden ympäri vuoden, pieni "virhe" systeemissä vain muutama sekuntti ja…
Ne, jotka kohtasivat kuoleman rauhassa ja turvassa, melkein kaivaten ja odottaen sitä, he ovat olleet tosi uskovaisia. He ovat uskoneet Häneen joka sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut"...Tämä Jeesus, joka näin voitti kuoleman, antaakseen iankaikkisen elämän. Luetaan vielä vähäsen Raamattua, maailman luetuinta kirjaa: "Kuolema on nielty ja voitto saatu. Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi? Mutta kuoleman ota on synti, ja synnin voima on laki. Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!" (1 Kor.15:54-57).
Monet ovat vahvoja ja ylpeitä, jotka kuitenkin kuolinvuoteella ovat tulleet niin säälittäviksi ja kiemurtelevat kauhuissaan ennen viimeistä sydämenlyöntiä. He kamppailevat huohotellen, joskus useita päiviä ja haluavat epätoivoisesti pysyä hengissä sanoinkuvaamattomassa kuolemanpelossa...Taas monet muut ovat hymyillen syleilleet kuolemaa rauhassa, ikäänkuin nähdessään rakkaan Jeesuksen seisovan avosylin toivottamassa heidät tervetulleeksi Taivaalliseen kotiin. Siellä ylhäällä, jossa ei enään kipu vaivaa heitä, ei suru ja vaiva jahtaa eikä tummat pilvet paina alas. Olen henkilökohtaisesti kauan sitten valinnut, kuinka kohdata tämän kuoleman, se on voiton varmuudessa ja usko Häneen, joka on voittanut itse kuoleman.
Lopuksi kerron tapauksesta, jolloin pidin kuolevaisen kristityn kädestä, hän oli vanha laestaadialainen täti. Hänellä oli pitkiä hengityskatkoja ja hän oli eräänlaisessa horroksessa, puoliksi tajuissaan. Rukoilin hiljaa hänen puolestaan, ja juuri silloin hän yhtäkkiä avaa silmänsä ja katsoo minua leveästi hymyillen. Tuntui kuin aika pysähtyi ja ikuisuus jo laskeutui huoneen ylitse, iloa ja rauhaa hän säteili suuresti sillä hetkellä, en koskaan unohda sitä ilmettä, sitä hymyä. Pian tämän jälkeen hän veti viimeisen henkäyksensä, hänen kätensä tuli veltoksi ja kylmäksi, hän ei ollut enää siellä, kuolema voitettiin…
